Oletko koskaan tuntenut syyllisyyttä siitä, kun joku siteeraa Raamatunlausetta:
’Olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen Jumala’?
(Psalmi 46:10 engl.).
Lyön vetoa siitä, että sinä tahtoisit löytää hiljaisen hetken tänään, etkö haluaisikin? Ehkä jopa suunnittelet sellaista. Ihmeellisiä asioita voi tapahtua yksinäisinä ja hiljaisina aikoina Jumalan kasvojen edessä. Mutta ’hiljaisuutta’ on vaikea löytää – ja joinain päivinä ja joinain tiettyinä elämän hetkinä sitä ei vain ole saatavilla.
Silloin, kun deadlinet ovat ohi, on olemassa kallisarvoinen, pieni hetki hiljaisuuteen. Muutoin, raportti on määrä tehdä kolmessa tunnissa. Tarkastus on käynnissä. Jos asut suuressa kaupungissa, on aina ääniä ja torvia. On ainaista liikettä. Jaetussa asunnossa on jonkun toisen musiikkia. jonkun toisen televisio ja jonkun toisen ääni. Miten sinun oletetaan löytävän Jumala kaiken tuon melun keskeltä?
Sitten on olemassa toisenlaatuista ’ääntä’. Sairauden tai loukkaantumisen tuska huutaa sinulle. Paine uuden työn löytämisestä tai elämän uudelleen aloittamisesta kuolemantapauksen jälkeen ottaa sinulta pois rauhallisen tuntemuksen Jumalasta. Suru, pettymys tai menetys murskaa sinut myrskyävän meren lailla.
Niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin, suurin tarve joillekin meistä saattaa olla vähemmän hiljaisuutta ja enemmän sen oppimista miten voi kuulla Jumalan äänen keskellä melua, kaoottista toimintaa ja suunnattomia vaikeuksia.  

" He horjuivat ja hoippuivat  kuin juopunut ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistansa. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.’
(Psalmi 107:27-31)

Ajatteletko todella, että me olemme ensimmäinen sukupolvi ihmiskunnassa, joka tuntee melun, jännityksen ja epävarmuuden paineen? No, emme tietenkään ole. Joidenkin noiden toisten ihmisten kokemus voi olla ohjaamassa meitä stressimme hetkellä. Ketä tahansa sitten Psalmin 107 henkilöt olivatkaan, he huojuivat taakkojensa alla. Heillä ei tuolla hetkellä ollut mitään tyyntä hetkeä Jumalan edessä. Päinvastoin, he olivat ’ loppumaisillaan’. Joten keskellä heidän kauhuaan ja epätoivoaan, ’ he huusivat hädässään Jumalaa’ – ja Jumala kuuli heitä. Jos elämässäsi on enemmän metakkaa kuin hiljaisuutta, enemmän törmäyksiä kuin rauhallisuutta. Jumala ei ole karttanut sinua. Hän viittoo sinua huutamaan Hänen puoleensa ja Hän näyttää itsensä sinulle.
Melun keskellä, tulet tuntemaan kuinka hänen läsnäolonsa syleilee sinua hänen rauhallaan.

Teksti: Rubel Shelly
Suomennos: Karoliina Karjalainen