|
|
| Hämmentynyt hengellisyydestä (02.06.2005 23:11) | Useimmat ihmiset, joiden kanssa keskustelen hengellisyydestä, näyttävät olevan käsitteestä ymmällään. Itsekin olen ollut hämmentynyt siitä aika ajoin.
Oletko esimerkiksi koskaan omistanut tällaisia ajatuksia hengellisyydestä? Hengellisyys on joidenkin herkkien ihmisten harvinainen ominaisuus. Hengelliset ihmiset eivät likaa käsiään arkipäiväisissä asioissa. Tavallinen pyhä, joka saavuttaa hengellisyyden ei mahtuisi minun maailmaani. Toivon, että voisin muuttaa kovan, keikkuvan ja likaisen elämän, johon kuuluu elannon ansaitseminen, ruohon leikkaaminen ja maksujen maksaminen, hengellisyyden harjoittamiseen.
Epätarkka. Epälooginen. Harhaanjohtava. Täysi perättömyys! Jokainen näistä yleisistä ajatuksista siitä, minkälainen on hengellinen ihminen, ei ole vain väärin, vaan myös heikentää tehokkaasti suotavaa elämäntyyliä.
Kuka on todella hengellisen elämän malli? Rohkenen tarjota teille nimeä Jeesus Nasaretilainen. Asuiko hän autiomaaluostarissa? Rakensiko hän retriittikeskuksen keskelle vuoria? Istuiko hän hiljaa ja hillittynä keskellä väkijoukkoa? Suojeliko hän itseään tavallisilta ihmisiltä ja tavallisten ihmisten elämänrutiineilta? Sinä tiedät paremmin.
Jeesus kävi päivällisjuhlissa ja häissä. Hän kertoi kertomuksia, jotka todistivat, että hän oli sellaisten rutiineiden kuten talon siivouksen, siementen istuttamisen, eläinten hoidon ja kalastuksen tarkka havainnoija. Hänellä oli keskusteluja ihmisten kanssa, kun hän matkusti ja söi. Hän kokkasi aamiaista ystävilleen. Hän itki hautajaisissa
Olla hengellinen tai kristitty tai pyhä ei ole, oikein ymmärrettynä, sitä että ryhtyy toisiin askareisiin toisessa paikassa. Se on sitä, että elää vanhoissa askareissa ja vanhoissa paikoissa, mutta omistaa uuden tarkoituksen elää. ”Uusi elämä” Jumalan ihmisillä on uudelleen orientoitumista työhön, puhumiseen, ystävystymiseen ja elämiseen Jeesukselle. Se on näkemistä nuo asiat kuin Jumalan kanssa osallistumisena historian kulkuun. Se on Hänen kunnioittamistaan tavallisissa asioissa.
Kauhein asia meille jokaiselle on ajatella, että “hengellisenä oleminen” on jotain näkymätöntä, ylimaallista, eteeristä elämänlaatua, joka on varattu vain eliittiluokalle. Pelkään pahoin, että jotkut meistä näkevät hengellisenä olemisen jonakin vähempänä kuin todellisena ihmisenä olemisena.
Jeesus oli Jumala meidän keskellämme. Kaikkein vaikein asia minulle ymmärtää Hänestä ei ole se, että Hän oli tosi Jumala, vaan se, että Hän oli tosi ihminen. Hän hikoili. Hänen mahaansa koski ja jalat väsyivät. Hän nauroi ja itki. Hän suuttui. Se ihmetys, jonka hän herätti tekemällä ihmeitä, liittyi siihen, että ihmeet tehtiin tavallisissa elinympäristöissä.
Jumala etsii mahdollisuutta olla kanssamme elämämme rutiineissa kuten työpaikalla ja perheemme kanssa. Normaalissa päivässäsi toteutat tehtävää. Olet Jumalan pappi, joka uhraa elävän uhrin, kun sijoitat arvokkuuteen, armollisuuteen ja rakkauteen. Ole valpas korkeimmalle kutsumuksellesi!
Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa. (1.Piet.2:9)
Teksti: Rubel Shelly
Suomennos: Karoliina Karjalainen
Alkuperäinen artikkeli: www.heartlight.com
|
|
|
|
