Lapset yleensä tunnetaan siitä, etteivät he rakasta odottamista. Tämä on jokseenkin totta, kun odottaminen liittyy metsästysretkeen, kalastusretkeen, urheilutapahtumaan, syntymäpäiviin tai jouluun. Näiden tapahtumien odottaminen on epätoivoista ja nukkumisen yrittäminen on kidutusta. Tämä on myös totta monen aikuisen kohdalla. Innostus siitä mitä on tulossa, johtaa meidät usein sanomaan:” En jaksa odottaa!”

• ”En jaksa odottaa auringon nousua, koska isäni ja minä olemme menossa metsäretkelle.”
• "En jaksa odottaa koulun loppumista ja sitä, että lähdemme koulusta lomalle.”
• "En jaksa odottaa päivällistä, koska silloin saan lempiruokaani.”
• "En jaksa odottaa seuraavaa peliä….olemme jo nyt valmiit pelaamaan!”
• "En jaksa odottaa koneen laskeutumista…perheeni on odottamassa minua.”
• "En jaksa odottaa serkkujeni tuloa tänne. Meillä on aina niin hauskaa.”
• "En jaksa odottaa ensimmäisen lapseni syntymää.”
• "En jaksa odottaa ensimmäisen taloni ostamista.”
• "En jaksa odottaa uuden tietokoneeni saapumista.”
• "En jaksa odottaa yliopistoon pääsyä.”
• "En jaksa odottaa naimisiin pääsyä.”
• "En jaksa odottaa koetulosteni saapumista.”
• "En jaksa odottaa tietoa siitä saammeko tyttö- vai poikavauvan.
• "En jaksa odottaa uuden työni alkamista.”
• "En jaksa odottaa siihen asti kunnes seuramme lähtee.”

"En jaksa odottaa sitä, kun olemme kaikki taivaassa.”

Odottaminen on harvoin helppoa. Hyvin harvoin saadessamme valita valitsemme odottamisen. Suosimme elämää, joka menee nopeasti eteenpäin sitä kohden mitä me odotamme tapahtuvan. Raamattu kuitenkin tuntuu näyttävän meille, että odottamisessa on usein suuri viisaus.

Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.(Psalmi 27: 14)

Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani. (Psalmi 38:16)

Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. (Valitusvirret 3:24-26 ).

Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;

eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?

Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.. (Room. 8:22-25).

Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.. (1 Kor. 4:5 ).

Siitä huolimatta kuinka hankalaksi tunnemme odottamisen, se on yleensä hyvä asia. Odottaminen saattaa auttaa meitä valmistautumaan siihen mikä edessä odottaa. Odottaminen saattaa auttaa meitä näkemään, että se mitä ”emme jaksaneet odottaa” ei ole sitä kaikkea mitä ajattelimme sen olevan. Jumalalla on syy odottamiseemme. Omana aikanaan, Hän tulee tekemään tämän syyn selväksi meille.

Kun odotat jotain, mitä sitten Herra onkin suunnitellut sinua varten, toivon, että luotat Häneen. Toivon, että ymmärrät sen, että odottamisella on tarkoitus ja kun aika on oikea, Hän tulee selvittämään syynsä sinulle!

Odota Häntä!